Suomalais-ugrilaiset kansat. Kielet, muuttoliike, tulli

Nykyaikainen arkeologi Andrei Leontyev uskoo, että tämän pienen suomalaisen kansan historiasta on pääosin tullut Koillis-Venäjän esihistoria: «Marian aikana vallinnut asutuksen maantieteellinen sijainti, tiettyjen alueiden ulkoiset ja sisäiset suhteet määrittivät suurelta osin Rostovin ruhtinaskunnan alkuperäisen alueen ja keskusten muodostumisen piirteet.» Myöhemmin Rostovin ruhtinaskunta muutettiin Rostov-Suzdal -maaksi (Suzdal-Vladimir Venäjä), josta tuli Moskovan suuriruhtinaskunnan ja Venäjän valtion edelläkävijä. Venäjän kansan slaavilaisen alkuperän tietämättömien kieltäjien tulee muistaa seuraava. Etnisen identiteetin määrää ensisijaisesti eivät geneetikot ja antropologit haploryhmissä ja pääkalloissa, vaan kansallinen kulttuuri ja kieli, jonka kanssa ihmiset suhtautuvat itseensä. Historia tietää monia esimerkkejä, kun täysin erilaiset etniset ryhmät osallistuivat monien suurten kansojen muodostamiseen. Huomattava venäläinen kirjailija Konstantin Ushinsky (haudattu, muuten, Kiovaan) jo 1800-luvulla viisaasti huomautti, että «suomalainen heimo… se on jonkinlainen sementti, jolle kaikki uudet pohjoiset, Euroopan valtiot asetettiin, mikä vielä enemmän koskee Venäjää. Ruotsalaiset, tanskalaiset, koko Baltian rannikkoalueen asukkaat, venäläiset – kaikki alkavat historiansa suomalaisten heimojen hiljaisella katoamisella. Näyttää siltä, että ne itse muodostavat esihistoriallisen elementin ja ovat hajallaan pimeyden mukana, joka kattaa eurooppalaisen ihmisen elämän „…“ „Et ole veljiämme“. Https://news.mail.ru/society/32637205/».

Venäjä – suomeksi Venäjä (lue «veneia»); Viron Venäjällä (lue «venemaa», kirjaimellisesti «veneiden maa»), ilmeisesti vendeistä, vendeistä – muinaisesta slaavilaisesta heimosta; Unkarin Venäjällä (lue «orosorsag», kirjaimellisesti «rosov-maa». ) Vertaa: «Nimen» Rus «osalta tässä puhutaan merirosvojoukkueesta, jonka nimi on Rurikin johtama, sattumanvaraisesti konsonantti, joka johti myöhemmin sekaannusta. Jäsenet A.M. kirjassa «Dobrynyan jalanjälkeissä» hän kirjoittaa: «Tavallisia skandinaavisia merirosvoja kutsuttiin Normanin juurikaraksi tai rutsmenamiksi (kirjaimellisesti» soutajat», tarkoittaen» ushkuyniki»). Naapureidensa, suomalaisten, joukosta sana muuttui etniseksi nimellä Ruotsi merkityksellä «Pirate Country». Katso tänään suomi-venäjä-sanakirjaa ja löydät sen Ruotsi-maan. Mutta tämä ei suinkaan ole Venäjä, vaan Ruotsi!»:

Venäjällä on monia siirtokuntia (kaupunkeja, kyliä, kyliä), joissa on ei-slaavilainen pääte-sha (esimerkiksi Kideksha, Iksha, Shileksha, Koloksha, Kovak, Yundoks jne.), Mikä on todennäköistä muinaissuomalais-ugrilaisilla kielillä tarkoitti jokea tai puroa (esimerkiksi nykyaikaisella marian kielellä «iksa» tarkoittaa virtaa). Ne kuuluvat Venäjän vanhimpiin uggro-suomalaisiin formanteihin (muodostettu loppuliite loppupään kanssa) ja ovat peräisin II – I vuosituhannelta eKr. Keski-Venäjän metsävyöhykkeelle on ominaista suomalais-ugrilainen substraatti. Suomalais-ugrilaiset heimot miehitettiin jo II – I vuosituhannella eKr. e. valtava laajuus Itä-Euroopasta. Jokien (vesimerkit), jotka päättyvät -sha, -xa, nimet ovat levinneet laajalle alueelle Okan oikealta rannalta Valkoiseen ja Barentsinmereen, mutta pääasiassa, kuten arkeologi V. V. Sedov sai selville, missä sijaitsevat myöhäisneoliittisen ajanjakson Volosovon arkeologisen kulttuurin muistomerkit. Siten on todettu, että maamme alueella vanhimmat suomalais-ugrilaiset heimot hylkäsivät tämän kulttuurin. Formanttit -ma, (Ukhtoma, Andoma, Kema jne.) Ja -oga, -ega, -uga, -yuga, tarkoittaen jokea, liittyvät myös näihin heimoihin. Nykyajan suomalais-ugrilaisilla kielillä «yokki», «jooga» tarkoittaa jokea): Andoga, Lindega, Vetluga, Uftiug jne. Yleisimmän hypoteesin mukaan Oka- ja Etelä-joen, joka yksinkertaisesti tarkoitti «jokea», nimien alkuperä on virolaisia – Jõgi. Mahdollinen selitys Moskovan joen alkuperästä, tästä johtuen kaupungin nimi, vanhan Itämeren sanasta «nodal river» – «mosk» – solmu, «Wandou» – joki.