Kalevala / Калевала
Издательство:
Каро
Серия:
Klassinen kirjallisuusМетки:
мифы истории,фольклор и мифология,устное народное творчество,легенды,эпос,Финляндия,Карелия,финский языкЖанры:
зарубежная старинная литература,мифы / легенды / эпос,эпос,фольклор и мифология,легенды,Карелия,мифы истории,устное народное творчество,финский язык,ФинляндияКниги этой серии:
- -
- 100%
- +
Yhdestoista runo
Aika on Ahtia sanoa,veitikkätä vieretellä.Ahti poika Saarelainen,tuo on lieto Lemmin poika,kasvoi koissa korkeassaluona armahan emonsalaajimman lahen perällä,Kaukoniemen kainalossa.Kaloin siinä Kauko kasvoi,Ahti ahvenin yleni.Tuli mies mitä parahin,puhkesi punaverinen,joka päästänsä pätevi,kohastansa kelpoavi;vaan tuli vähän vialle,tavoiltansa turmiolle:ain' oli naisissa eläjä,yli öitä öitsilöissä,noien impien iloissa,kassapäien karkeloissa.Kylli oli Saaren neiti,Saaren neiti, Saaren kukka.Kasvoi koissa korkeassa,yleni ylen ehossa,istuen ison majoilla,peräpenkin notkumilla.Kauan kasvoi, kauas kuului:kaukoa tuli kosijatneien kuuluhun kotihin,kaunoisehen kartanohon.Kosi Päivä poiallehen:eip' on mennyt PäivälähänPäivän luona paistamahankesäisillä kiirehillä.Kosi Kuuhut poiallehen:eip' on mennyt KuutolahanKuun luona kumottamahan,kehät ilman kiertämähän.Kosi Tähti poiallehen:eip' on mennyt Tähtelähänpitkin öitä pilkkimähäntalvisilla taivahilla.Tulevi Virosta sulhot,toiset tuolta Inkereltä:eip' on neiti mennytkänä;itse vasten vastaeli:"Suotta kultanne kuluvi,hopeanne hoikkenevi!En lähe minä Virohon,en lähe, lupoakana,Viron vettä soutamahan,saarellista sauvomahan,syömähän Viron kaloja,Viron lientä lippomahan."Enkä lähe Inkerelle,penkerelle, pänkerelle;siell' on nälkä, kaiken nälkä:puun nälkä, pärehen nälkä,ve'en nälkä, vehnän nälkä,rukihisen leivän nälkä."Tuop' on lieto Lemminkäinen,itse kaunis Kaukomieli,lähteäksensä lupasiSaaren kukkoa kosihin,tuota mointa morsianta,kaunokaista kassapäätä.Emo kielteä käkesi,varoitteli vaimo vanha:"Ellös menkö, poikaseni,parempihin itseäsi!Ei suattane sinuaSaaren suurehen sukuhun."Sanoi lieto Lemminkäinen,virkki kaunis Kaukomieli:"Jos en ole koiltani korea,su'ultani aivan suuri,mie valitsen varrellani,otan muilla muo'oillani."Aina kieltävi emonsalähtemästä LemminkäistäSaaren suurehen sukuhun,laajahan lajiperähän:"Siellä piiat pilkkoavat,naiset nauravat sinua."Mitä huoli Lemminkäinen!Itse tuon sanoiksi virkki:"Kyllä hää'än naisten naurun,soppityrskyt tyttärien:potkaisen pojan povehen,käsikannon kainalohon;siin' on pää hyvänki pilkan,parahanki parjauksen."Emo tuon sanoiksi virkki:"Voi poloinen, päiviäni!Nauraisitko Saaren naiset,pitäisit pyhäiset piiat,niin siitä tora tulisi,sota suuri lankeaisi!Saisi kaikki Saaren sulhot,sata miestä miekkoinensapäällesi sinun, poloisen,yksinäisen ympärille."Mitä huoli Lemminkäinenvaroituksista emonsa!Ottavi hyvän orosen,valjasti valion varsan;ajavi karitteleviSaaren kuuluhun kylähänSaaren kukkoa kosihin,Saaren mointa morsianta.Nauroi naiset Lemminkäistä,piiat pisti pilkkojansa,kun ajoi kummasti kujalle,kamalasti kartanolle:ajoi korjansa kumohon,veräjähän vierähytti.Siinä lieto Lemminkäinenmurti suuta, väänti päätä,murti mustoa haventa.Itse tuon sanoiksi virkki:"En ole tuota ennen nähnyt,en ole nähnyt enkä kuullutnaisen nauravan minulle,piian pilkkoja suannut."Mitä huoli Lemminkäinen!Sanan virkkoi, noin nimesi:"Onko saarella sijoa,maata Saaren manterella,minun leikki lyöäkseni,tanner tanhuellakseniSaaren impien iloissa,kassapäien karkeloissa?"Saaren impyet sanovat,niemen neiet vastoavat:"Onp' on Saarella sijoa,maata Saaren manterella,sinun leikki lyöäksesi,tanner tanhuellaksesikarjalaisna kaskimailla,paimenpoikana palolla:lapset on laihat Saaren mailla,lihavat hevosen varsat."Mitä huoli Lemminkäinen!Palkkasihe paimeneksi:kävi päivät paimenessa,yöt on impien iloissa,noien neitojen kisoissa,kassapäien karkeloissa.Sillä lieto Lemminkäinen,itse kaunis Kaukomieli,jopa hääti naisen naurun,piätteli piian pilkan.Ei ollut sitä tytärtä,piikoa pyhintäkänä,kuta hän ei kosketellut,jonk' ei vieressä venynyt.Yksi on impi kaikkinensaSaaren suuressa su'ussa,jok' ei suostu sulhasihin,mielly miehi'in hyvihin:se oli Kyllikki korea,Saaren kukka kaunokainen.Tuop' on lieto Lemminkäinen,itse kaunis Kaukomieli,sa'at saappahat kulutti,sa'at airot poikki soutituota neittä saaessansa,Kyllikkiä pyytessänsä.Kyllikki, korea neiti,hänpä tuon sanoiksi virkki:"Mitä, kehno, kierteletki,rannan raukuja, ajelet,täältä tyttöjä kyselet,tinavöitä tieustelet?En mä tästä ennen joua,kuin kiven kuluksi jauhan,pieksän petkelen periksi,huhmaren sukuksi survon."Enkä huoli huitukoille,huitukoille, haitukoille;mie tahon tasaisen varrentasaiselle varrelleni,tahon muo'on muhkeammanmuhke'ille muo'oillenisekä kasvon kaunihimmankaunihille kasvoilleni."Oli aikoa vähäisen,kului tuskin puoli kuuta.Jo päivänä muutamana,iltana moniahananeitoset kisaelevi,kaunokaiset karkelevimannerpuolella saloakaunihilla kankahalla;Kyllikki ylinnä muita,Saaren kukka kuuluisinna.Tuli veitikkä verevä,ajoi lieto Lemminkäinenorihillansa omalla,valitulla varsallansakeskelle kisaketoa,kaunokaisten karkeloa;reutoi Kyllikin rekehen,koppoi neien korjahansa,tuon asetti taljallensa,liitti liistehyisillensä.Laski ruoskalla hevoista,nauskahutti nauhasella,siitä läksi liukumahan.Lähtiessänsä sanovi:"Elkätte minua, immet,ilmi antako ikänä,minun täällä käyneheni,täältä neien vieneheni!"Jos ette totelle tuosta,niin teille paha paneikse:laulan sulhonne sotahan,nuoret miehet miekan alle,ettei kuulla kuuna päänä,nähä ilmoisna ikänäkujasilla kulkemassa,ahoilla ajelemassa."Kyllä Kyllikki valitti,Saaren kukka kuikutteli:"Päästä jo minua poies,laske lasta vallallensa,kotihinsa kulkemahanluoksi itkevän emonsa!"Jos et laskea luvannekotihini kulkemahan,viel' on viisi veljeäni,seitsemän setäni lastajänön jälen polkijaksi,neien pään perilliseksi."Kun ei pääsnyt kuitenkana,itse itkulle hyräytyi.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Joutenpa, poloinen, synnyin,jouten synnyin, jouten kasvoin,jouten aikani elelin;jo nyt sainki joutavallemiehelle mitättömälle,suojihin soankävijän,aina tuiman tappelijan!"Virkki lieto Lemminkäinen,sanoi kaunis Kaukomieli:"Kyllikki, syänkäpyni,minun maire marjueni!Ellös olko milläkänä!En sua pahoin pitäne:sylissäni syöessäni,käsissäni käyessäni,sivullani seistessäni,vieressä venyessäni."Mitäpä sinä sureksit,mitä huollen huokaelet?Tuotako sinä sureksit,tuota huollen huokaelet,lehmityyttä, leivätyyttäja kaiken elon vähyyttä?"Ellös olko milläkänä!Mont' on lehmeä minulla,monta maion antajata:yks' on suolla Muurikkinen,toinen mäellä Mansikkinen,kolmas Puolukka palolla.Ne on syömättä soreat,katsomatta kaunokaiset;ei ole illoin kytkemistäeikä aamuin laskemista,heinävihkon heittämistä,suolan, suuruksen surua."Vaiko tuotaki surisit,tuota huollen huokoaisit,ettei oo sukuni suuri,kovin korkea kotini?"Jos en oo su'ulta suurienkä korkea ko'ilta,on mulla tulinen miekka,säkenevä säilärauta.Se onpi sukua suurta,laajoa lajipereä:onp' on Hiiessä hiottu,jumaloissa kirkastettu.Sillä suurennan sukuni,laajennan lajini kaiken,miekalla tuliterällä,säilällä säkenevällä."Neiti parka huokoaikse,itse tuon sanoiksi virkki:"Oi on Ahti, Lemmin poika!Jos tahot minuista neittäikuiseksi puolisoksi,kainaloiseksi kanaksi,sie vanno valat ikuisetet sotia käyäksesikullankana tarpehella,hopeankana halulla!"Siinä lieto Lemminkäinenitse tuon sanoiksi virkki:"Vannon mie valat ikuiseten sotia käyäksenikullankana tarpehella,hopeankana halulla.Sie itse valasi vannoet kyliä käyäksesihyvänki hypyn halulla,tanhujuoksun tarpehella!"Siitä vannoivat valansa,laativat ikilupansaeessä julkisen Jumalan,alla kasvon kaikkivallan,ei Ahin sotia käyäeikä Kyllikin kyleä.Siitä lieto Lemminkäinenveti virkkua vitsalla,löi oritta ohjaksella.Itse tuon sanoiksi virkki:"Jää hyvästi, Saaren nurmet,kuusen juuret, tervaskannot,joit' olen kesän kävellyt,talvet kaiket tallaellut,piileskellen pilviöillä,paeten pahalla säällä,tätä pyytä pyytessäni,allia ajellessani!"Ajoa hypittelevi:jo kohta koti näkyvi.Neiti tuon sanoiksi virkkiitse lausui, noin nimesi:"Tupa tuolla tuulottavi,nälkäraunio näkyvi.Kenen onpi tuo tupanen,kenen koti kunnottoman?"Se on lieto Lemminkäinensanan virkkoi, noin nimesi:"Elä sie sure tuvista,huokaele huonehista!Tuvat toiset tehtänehe,paremmaiset pantanehehirve'istä hirsiköistä,parahista parsikoista."Siitä lieto Lemminkäinenjo kohta kotihin saapiluoksi armahan emonsa,tykö valtavanhempansa.Emo tuon sanoiksi virkki,itse lausui, noin nimesi:"Viikon viivyit, poikaseni,viikon mailla vierahilla."Lausui lieto Lemminkäinen,sanan virkkoi, noin nimesi:"Piti naiset naurellani,kostoa pyhäiset piiatpiännästä pitkän pilkan,naurannoistansa minulle.Sain parahan korjahani,tuon asetin taljalleni,liitin liistehyisilleni,alle viltin vierähytin.Sillä maksoin naisten naurun,piikojen ilopiännän."Oi emoni, kantajani,äitini, ylentäjäni!Mitä läksin, senpä sainki,kuta pyysin, sen tapasin.Pane nyt patjasi parahat,pehme'immät päänalaiset,maatani omalla maallanuoren neiteni keralla!"Emo tuon sanoiksi virkkoi,itse lausui ja pakisi:"Ole nyt kiitetty, Jumala,ylistetty, Luoja, yksin,kun annoit miniän mulle,toit hyvän tulen puhujan,oivan kankahan kutojan,aivan kenstin kehreäjän,pulskin poukkujen pesijän,vaattehien valkaisijan!"Itse kiitä onneasi!Hyvän sait, hyvän tapasit,hyvän Luojasi lupasi,hyvän antoi armollinen:puhas on pulmonen lumella,puhtahampi puolellasi;valkea merellä vaahti,valkeampi vallassasi;sorea merellä sorsa,soreampi suojassasi;kirkas tähti taivahalla,kirkkahampi kihloissasi."Laai nyt lattiat laveat,hanki ikkunat isommat,seisottele seinät uuet,tee koko tupa parempi,kynnykset tuvan etehen,uuet ukset kynnykselle,nuoren neien saatuasi,kaunihin katsottuasi,paremmaisen itseäsi,sukuasi suuremmaisen!"Kahdestoista runo
Siitä Ahti Lemminkäinen,tuo on kaunis kaukolainen,aina aikoja elelinuoren neitosen keralla;ei itse sotia käynyteikä Kyllikki kyleä.Niin päivänä muutamana,huomenna moniahanaitse Ahti Lemminkäinenlähtevi kalankutuhun;tullut ei illaksi kotihin,ensi yöksi ennättänyt.Jo meni Kyllikki kylähän,noien neitojen kisahan.Kenpä saattavi sanoman,kenpä kielen kantelevi?Ainikki sisar Ahilla;sep' on saattavi sanoman,sepä kielen kantelevi:"Armas Ahti veikkoseni!Jo kävi Kyllikki kylässä,veräjillä vierahilla,kylän neitojen kisassa,kassapäien karkelossa."Ahti poika, aino poika,itse lieto Lemminkäinentuosta suuttui, tuosta syäntyi,tuosta viikoksi vihastui.Itse tuon sanoiksi virkki:"Oi emoni, vaimo vanha!Jospa paitani pesisitmustan käärmehen mujuissa,kiirehesti kuivoaisit,mun sotahan mennäkseniPohjan poikien tulille,Lapin lasten tanterille:jo kävi Kyllikki kylässä,veräjillä vierahilla,noien neitojen kisassa,kassapäien karkelossa."Kyllä Kyllikki sanovi,nainen ensin ennättävi:"Ohoh armas Ahtiseni!Ellös lähtekö sotahan!Näin mä unta maatessani,sike'in levätessäni:tuli ahjona ajeli,valkea välähteliheaivan ikkunan alatse,periseinän penkeretse;siitä tuiskahti tupahan,koskena kohahtelihesiltalauoista lakehen,ikkunasta akkunahan."Siitä lieto Lemminkäinenitse tuon sanoiksi virkki:"En usko unia naistenenkä vaimojen valoja.Oi emoni, kantajani!Tuo tänne sotisopani,kanna vainovaatteheni!Mieleni minun tekevijuomahan soan olutta,soan mettä maistamahan."Tuon emo sanoiksi virkki:"Oi on Ahti poikaseni!Ellös lähtekö sotahan!On meillä oloista koissaleppäisessä lekkerissätapin tammisen takana;tuon sinulle juoaksesi,josp' on joisit kaiken päivän."Sanoi lieto Lemminkäinen:"En huoli koto-oloista!Ennen juon joesta vettämelan tervaisen terältä:makeamp' on juoakseni,kuin kaikki kotoiset kaljat.Tuo tänne sotisopani,kanna vainovaatteheni!Lähen Pohjolan tuville,Lapin lasten tanterillekultia kyselemähän,hope'ita haastamahan."Sanoi äiti Lemminkäisen:"Ohoh Ahti poikaseni!Onp' on kultia ko'issa,hope'ita aitassamme.Vasta päänä eilisenä,aamulla ani varahinkynti orja kyisen pellon,käärmehisen käännätteli;nosti aura arkun kannen,perä penningin ylenti:siihen on salvattu satoja,tuhansia tukkueltu.Arkun aittahan ehätin,panin aitan parven päähän."Sanoi lieto Lemminkäinen:"En huoli kotieloista!Jos markan soasta saanen,parempana tuon pitelen,kuin kaikki kotoiset kullat,auran nostamat hopeat.Tuo tänne sotisopani,kanna vainovaatteheni!Lähen Pohjolan sotahan,Lapin lasten tappelohon."Mieleni minun tekevi,aivoni ajatteleviitse korvin kuullakseni,nähä näillä silmilläni,onko neittä Pohjolassa,piikoa Pimentolassa,jok' ei suostu sulhosihin,mielly miehi'in hyvihin."Sanoi äiti Lemminkäisen:"Ohoh Ahti poikaseni!Sull' on Kyllikki ko'issa,kotinainen korkeampi!Kamala on kaksi naistayhen miehen vuotehella."Sanoi lieto Lemminkäinen:"Kyllikki on kylänkävijä:juoskohon joka kisassa,maatkohon joka majassa,kylän impien iloissa,kassapäien karkeloissa!"Emo kielteä käkesi,varoitteli vaimo vanha:"Ellös vainen, poikueni,menkö Pohjolan tuvilleilman tieon tietämättä,ilman taion taitamatta,Pohjan poikien tulille,Lapin lasten tanterille!Siellä lappi laulanevi,tunkenevi turjalainensuin sytehen, päin savehen,kypenihin kyynäsvarsin,kourin kuumihin poroihin,palavihin paateroihin."Niin sanovi Lemminkäinen:"Jo minua noiat noitui,noiat noitui, kyyt kiroili;koki kolme lappalaistayhtenä kesäisnä yönä,alasti alakivellä,ilman vyöttä, vaattehitta,rikorihman kiertämättä:senpä hyötyivät minusta,sen verran, katalat, saivat,min kirves kivestä saapi,napakaira kalliosta,järky jäästä iljanesta,Tuoni tyhjästä tuvasta."Toisinpa oli uhattu,toisinpa kävi kätehen.Mielivät minua panna,uhkasivat uuvutellasoille sotkuportahiksi,silloiksi likasijoille,panna leuan liettehesen,parran paikkahan paha'an.Vaan minäpä, mies mokoma,en tuossa kovin hätäillyt;itse loime loitsijaksi,sain itse sanelijaksi:lauloin noiat nuolinensa,ampujat asehinensa,velhot veitsirautoinensa,tietäjät teräksinensäTuonen koskehen kovahan,kinahmehen kauheahan,alle koprun korke'imman,alle pyörtehen pahimman.Siellä noiat nukkukohot,siellä maatkohot katehet,kunnes heinä kasvaneviläpi pään, läpi kypärin,läpi noian olkapäien,halki hartialihojennoialta makoavalta,katehelta nukkuvalta!"Ainapa emo epäsilähtemästä Lemminkäistä;emo kielti poikoansa,nainen miestänsä epäsi:"Ellös vainen menkökänätuonne kylmähän kylähän,pimeähän Pohjolahan!Tuho ainaki tulevi,tuho poikoa pätöistä,hukka lieto Lemminkäistä.Jos sanot sa'alla suulla,enp' on tuota uskokana:ei sinussa laulajataPohjan poikien sekahan,etkä tunne kieltä Turjan,maha et lausua lapiksi."Silloin lieto Lemminkäinen,itse kaunis Kaukomieli,oli päätänsä sukiva,hapsiansa harjoava.Suan seinähän sivalti,harjan paiskoi patsahasen,sanan virkkoi, noin nimesi,itse lausui ja pakisi:"Silloin on hukka Lemminkäistä,tuho poikoa pätöistä,kun suka verin valuvi,harja hurmehin loruvi."Läksi lieto Lemminkäinenpimeähän Pohjolahanvastoin kieltoa emonsa,varoitusta vanhempansa.Hyöteleikse, vyöteleikse,rautapaitoihin paneikse,teräsvöihin telkitäikse.Itse tuon sanoiksi virkki:"Mies on luustossa lujempi,rautapaiassa parempi,teräsvyössä tenhoisampinoien noitien sekahan,jottei huoli huonommista,hätäile hyviäkänä."Otti miekkansa omansa,tempasi tuliteränsä,jok' oli Hiiessä hiottu,jumaloissa kuuraeltu;tuon sivullehen sitovi,tunki tuppihuotrasehen.Missä mies varaeleikse,uros tuima turveleikse?Jo vähin varaeleikse,tuossa tuima turveleikse:oven suussa orren alla,pirtin pihtipuolisessa,pihalla kujasen suussa,veräjissä viimeisissä.Siinä mies varaelihevaimollisesta väestä;ei ole ne varat väkeväteikä turvat luotettavat,niin vielä varoitteleikseurohoisesta väestätien kahen jaka'imessa,sinisen kiven selässä,hettehillä heiluvilla,läikkyvillä lähtehillä,kosken kopruilla kovilla,ve'en vankan vääntehessä.Tuossa lieto Lemminkäinenitse lausui ja saneli:"Ylös maasta, miekkamiehet,mannun-aikaiset urohot,kaivoloista, kalpamiehet,jokiloista, jousimiehet!Nouse, metsä, miehinesi,korpi kaikki, kansoinesi,vuoren ukko, voiminesi,vesihiisi, hirmuinesi,väkinesi, veen emäntä,ve'en vanhin, valtoinesi,neitoset, joka norosta,hienohelmat, hettehistämiehen ainoan avuksi,pojan kuulun kumppaliksi,jottei pysty noian nuoleteikä tietäjän teräkseteikä velhon veitsirauat,ei asehet ampumiehen!"Kun ei tuosta kyllä liene,vielä muistan muunki keinon:ylemmäksi huokoaimetuolle taivahan Ukolle,joka pilviä pitävi,hattaroita hallitsevi."Oi Ukko, ylijumala,taatto vanha taivahinen,puhki pilvien puhuja,halki ilman haastelija!Tuo mulle tulinen miekkatulisen tupen sisässä,jolla haittoja hajotan,jolla riitsin rikkehiä,kaa'an maalliset katehet,ve'elliset velhot voitanetiseltä ilmaltani,takaiselta puoleltani,päältä pääni, viereltäni,kupehelta kummaltani,– kaa'an noiat nuolihinsa,velhot veitsirautoihinsa,tietäjät teräksihinsä,pahat miehet miekkoihinsa!"Siitä lieto Lemminkäinen,tuo on kaunis Kaukomieli,varsan viiasta vihelti,kulokosta kultaharjan;pisti varsan valjahisin,puikkoihin tulipunaisen.Itse istuikse rekehen,kohautti korjahansa,laski virkkua vitsalla,karkutti kariperällä.Virkku juoksi, matka joutui,reki vieri, tie lyheni,hope'inen hiekka helkki,kangas kultainen kumisi.Kulki päivän, kulki toisen,kulki kohta kolmannenki.Päivänäpä kolmantenakylä vastahan tulevi.Siitä lieto Lemminkäinenajavi karittelevivierimäistä tietä myötenvierimäisehen talohon.Yli kynnyksen kysyvi,lausui lakkapuun takoa:"Oisiko talossa tässärinnukseni riisujata,aisani alentajata,luokin lonkahuttajata?"Lausui lapsi lattialta,poika portahan nenältä:"Ei ole talossa tässärinnuksesi riisujata,aisasi alentajata,luokin lonkahuttajata."Mitä huoli Lemminkäinen!Laski virkkua vitsalla,helähytti helmisvyöllä;ajavi karittelevikeskimäistä tietä myötenkeskimäisehen talohon.Yli kynnyksen kysyvi,lausuvi lakan takoa:"Oisiko talossa tässäottajata ohjaksien,rinnuksien riistojata,rahkehien raastajata?"Kiisti akka kiukahalta,kielipalko pankon päästä:"Kyllä saat talosta tästäottajia ohjaksesi,rinnuksesi riisujia,aisasi alentajia:onp' on kyllä kymmeniä,saat jos tahtonet satoja,jotka sulle kyyin saavat,antavat ajohevosen,kotihisi, konnan, mennä,maahasi, pahan, paeta,isäntäsi istumille,emäntäsi astumille,veljesi veräjän suulle,sisaresi sillan päähänennen päivän päätymistä,auringon alenemista."Mitä huoli Lemminkäinen!Sanan virkkoi, noin nimesi:"Oisi akka ammuttava,koukkuleuka kolkattava."Laski virkun vieremähän;ajavi suhutteleviylimäistä tietä myötenylimäisehen talohon.Siinä lieto Lemminkäinenlähetessänsä taloasanovi sanalla tuolla,lausui tuolla lausehella:"Sule, Hiisi, haukun suuta,Lempo, koiran leukaluuta,laita sulku suun etehen,haitta hammasten välihin,ettei ennen ääntä päästämiehen mentyä sivutse!"Niin pihalle tultuansalyöpi maata ruoskallansa:utu nousi ruoskan tiestä,mies pieni u'un seassa;sepä riisui rinnuksia,sepä aisoja alenti.Siitä lieto Lemminkäinenitse korvin kuuntelevikenenkänä keksimättä,kunkana havaitsematta:kuuli ulkoa runoja,läpi sammalen sanoja,läpi seinän soittajoita,läpi lauan laulajoita.Katsahti tupahan tuosta,pilkisteli piilokkali:tupa oli täynnä tuntijoita,autsat täynnä laulajoita,sivuseinät soittajoita,ovensuu osoavia,peripenkki tietäjiä,karsina karehtijoita;lauloivat Lapin runoja,Hiien virttä vinguttivat.Siitä lieto Lemminkäinentohti toisiksi ruveta,ruohti muuksi muutellaita;meni nurkasta tupahan,sai sisähän salvoimesta.Itse tuon sanoiksi virkki:"Hyvä on laulu loppuvasta,lyhyestä virsi kaunis;miel' on jäämähän parempikuin on kesken katkemahan."Itse Pohjolan emäntäliikkui sillan liitoksella,laahoi keskilattialla.Sanan virkkoi, noin nimesi:"Olipa tässä ennen koira,rakki rauankarvallinen,lihan syöjä, luun purija,veren uuelta vetäjä.Mi lienetki miehiäsi,ku ollet urohiasi,kun tulit tähän tupahan,sait sisähän salvoksehenilman koiran kuulematta,haukkujan havaitsematta?"Sanoi lieto Lemminkäinen:"En mä tänne tullutkanataioittani, tieoittani,mahittani, maltittani,ilman innotta isoni,varuksitta vanhempani,koiriesi syötäväksi,haukkujen hakattavaksi."Pesipä emo minua,pesi piennä hutjukkana,kolmasti kesäisnä yönä,yheksästi syksy-yönä,joka tielle tietäjäksi,joka maalle malttajaksi,kotonani laulajaksi,ulkona osoajaksi."Siitä lieto Lemminkäinen,itse kaunis Kaukomieli,jop' on loihe loitsijaksi,laikahtihe laulajaksi:tulta iski turkin helmat,valoi silmät valkeataLemminkäisen laulaessa,laulaessa, lausiessa.Lauloi laulajat parahatpahimmiksi laulajiksi;kivet suuhun syrjin syösti,paaet lappehin lateliparahille laulajille,taitavimmille runoille.Niin lauloi mokomat miehetminkä minne, kunka kunne:ahoille vesattomille,maille kyntämättömille,lampihin kalattomihin,aivan ahvenettomihin,Rutjan koskehen kovahan,palavahan pyörtehesen,virran alle vaahtipäiksi,kosken keskelle kiviksi,tulena palelemahan,säkehinä säykkymähän.Sinne lieto Lemminkäinenlauloi miehet miekkoinensa,urohot asehinensa;lauloi nuoret, lauloi vanhat,lauloi kerran keskilaaun;yhen heitti laulamatta:karjapaimenen pahaisen,ukko vanhan umpisilmän.Märkähattu karjanpaimen,hänpä tuon sanoiksi virkki:"Oi sie lieto Lemmin poika!Lauloit nuoret, lauloit vanhat,lauloit kerran keskilaaun:niin miks' et minua laula?"Sanoi lieto Lemminkäinen:"Siksi en sinuhun koske,kun olet katsoa katala,kurja koskemaisittani.Vielä miesnä nuorempana,karjanpaimenna pahaisnaturmelit emosi tuoman,sisaresi siuvahutit;kaikki herjasit hevoset,tamman varsat vaivuttelitsuon selillä, maan navoilla,ve'en liivan liikkumilla."Märkähattu karjanpaimentuosta suuttui ja vihastui.Meni ulos usta myöten,pellolle pihoa myöten;juoksi Tuonelan joelle,pyhän virran pyörtehelle.Siellä katsoi Kaukomieltä,vuottelevi LemminkäistäPohjasta paloavaksi,kotihinsa kulkevaksi.Kolmastoista runo
Siitä lieto Lemminkäinensanoi Pohjolan akalle:"Anna nyt, akka, piikojasi,tuopa tänne tyttöjäsi,paras parvesta minulle,pisin piikajoukostasi!"Tuop' on Pohjolan emäntäsanan virkkoi, noin nimesi:"Anna en sulle piikojaniEnkä työnnä tyttöjäni,en parasta, en pahinta,en pisintä, en lyhintä:sull' on ennen naitu nainen,ennen juohettu emäntä."Sanoi lieto Lemminkäinen:"Kytken Kyllikin kylähän,kylän kynnysportahille,veräjille vierahille;täältä saan paremman naisen.Tuo nyt tänne tyttäresi,impiparvesta ihanin,kassapäistä kaunokaisin!"Sanoi Pohjolan emäntä:"Enpä anna tyttöänimiehille mitättömille,urohille joutaville.Äsken tyttöjä anele,kuulustele kukkapäitä,kun sa hiihät Hiien hirvenHiien peltojen periltä!"Siitä lieto Lemminkäinenkengitteli keihojansa,jännitteli jousiansa,vasamoitansa varusti.Itse tuon sanoiksi virkki:"Jo oisi keihäs kengitetty,kaikki valmihit vasamat,jousi jäntehen varassa,ei lyly lykittävänä,kalhu kannan lyötävänä."Siinä lieto Lemminkäinenarvelee, ajattelevi,mistäpä sivakat saisi,kusta suksia sukusen.Kävi Kaupin kartanohon,päätyi Lyylikin pajahan:"Oi on viisas vuojelainen,kaunis Kauppi lappalainen!Tee mulle sukeat sukset,kalhut kaunoiset kaverra,joilla hiihän Hiien hirvenHiien peltojen periltä!"Lyylikki sanan sanovi,Kauppi kielin kerkiävi:"Suotta lähet, Lemminkäinen,Hiien hirveä ajohon:saat palan lahoa puuta,senki suurella surulla."Mitä huoli Lemminkäinen!Itse tuon sanoiksi virkki:"Tee lyly lykittäväksi,kalhu kalpoeltavaksi!Lähen hirven hiihäntähänHiien peltojen periltä."Lyylikki, lylyjen seppä,Kauppi, kalhujen tekijä,sykysyn lylyä laati,talven kalhua kaverti,päivän vuoli sauvan vartta,toisen sompoa sovitti.Sai lyly lykittäväksi,kalhu kannan lyötäväksi,sauvan varret valmihiksi,sompaset sovitetuksi.Saukon maksoi sauvan varsi,sompa ruskean reposen.Voiti voilla suksiansa,talmasi poron talilla;itse tuossa arvelevi,sanovi sanalla tuolla:"Liekö tässä nuorisossa,kansassa kasuavassatuon lylyni lykkijäistä,kalhun kannan potkijaista?"Sanoi lieto Lemminkäinen,virkki veitikkä verevä:"Kyll' on tässä nuorisossa,kansassa kasuavassatuon lylysi lykkijäistä,kalhun kannan potkijaista."Viinen selkähän sitaisi,olallensa uuen jousen,sauvan survaisi kätehen;läksi lylyn lykkimähän,kalhun kannan potkimahan.Itse tuon sanoiksi virkki:"Eip' on ilmalla Jumalan,tämän taivon kannen allalöytyne sitä metsässäjalan neljän juoksevata,kut' ei näillä yllätetä,kaunihisti kannatetakalhuilla Kalevan poian,liukoimilla Lemminkäisen."Päätyi hiiet kuulemassa,juuttahat tähyämässä.Hiiet hirveä rakenti,juuttahat poroa laati:pään panevi pökkelöstä,sarvet raian haarukasta,jalat rannan raippasista,sääret suolta seipähistä,selän aian aiaksesta,suonet kuivista kuloista,silmät lammin pulpukoista,korvat lammin lumpehista,ketun kuusen koskuesta,muun lihan lahosta puusta.Hiisi neuvoi hirveänsä,porollensa suin puheli:"Nyt sie juokse, hiitten hirvi,jalkoa, jalo tevana,poron poikimasijoille,Lapin lasten tanterille!Hiihätä hikehen miestä,Lemminkäistä liiatenki!"Siitä juoksi hiitten hirvi,poropeura poimetteliPohjan aittojen alatse,Lapin lasten tanteritse:potkaisi koasta korvon,kaatoi kattilat tulelta,lihat tuhkahan tuherti,liemet lietehen levitti.Nousi melkoinen meteliLapin lasten tanterilla:Lapin koirat haukkumahan,Lapin lapset itkemähän,Lapin naiset nauramahan,muu väki murajamahan!Itse lieto Lemminkäinenain' oli hirven hiihännässä.Hiihti soita, hiihti maita,hiihti aukkoja ahoja:tuli suihki suksiloista,savu sauvojen nenistä;eikä nähnyt hirveänsä,eip' on nähnyt eikä kuullut.Liukui linnat, liukui lannat,liukui maat meren-takaiset;hiihti kaikki Hiien korvet,kaikki Kalman kankahatki,hiihti Surman suun e'etse,Kalman kartanon perätse.Surma jo suutansa avavi,Kalma päätä kallistaviottoaksensa urosta,nielläksensä Lemminkäistä:ei tarkoin tavannutkana,ennättänyt ensinkänä.Viel' oli liuska liukumatta,korven kolkka koskemattaPohjan pitkässä perässä,Lapin maassa laukeassa.Läksi senki liukumahan,korven kolkan koskemahan.Niin perille päästessänsäkuuli melkoisen metelinPohjan pitkästä perästä,Lapin lasten tanterilta:kuuli koirat haukkuvaksi,Lapin lapset itkeväksi,Lapin naiset nauravaksi,muun Lapin murajavaksi.Siitä lieto Lemminkäinenheti tuonne hiihtämähänkoiran haukuntasijoille,Lapin lasten tanterille.Sanoi sinne saatuansa,tutkaeli tultuansa:"Mitä täällä naiset nauroi,naiset nauroi, lapset itki,väki vanha vaikeroitsi,kuta haukkui hallikoirat?""Sitä täällä naiset nauroi,naiset nauroi, lapset itki,väki vanha vaikerteli,sitä haukkui hallikoirat:juoksi tästä hiitten hirvi,silosorkka sorkutteli;potkaisi koasta korvon,kaatoi kattilat tulelta,selin keitot keikahutti,vellit lietehen levitti."Siitä veitikkä verevä,tuo on lieto Lemminkäinen,lykkäsi lylyn lumelle,kuni kyyn kulon-alaisen,solahutti suopetäjän,kuni käärmehen elävän;itse virkki vierressänsä,sanoi sauvakätteheltä:"Mi lienee Lapissa miestä,kaikki hirven kannantahan;mi lienee Lapissa naista,kaikki kattilan pesohon;mi lienee Lapissa lasta,kaikki lastun poimintahan;mi Lapilla kattiloa,kaikki hirven keitäntähän!"Kiinnistihe, jännistihe,potkaisihe, ponnistihe.Ensi kerran potkaisihesilmän siintämättömähän,kerran toisen kuopaisihekorvan kuulemattomahan,kolmannen kohenteleikselautasille hiitten hirven.Otti vaajan vaahterisen,raksin koivuisen rapasi,jolla kytki hiitten hirventarhan tammisen sisähän:"Siinä seiso, hiitten hirvi,poropeura, poimettele!"Selkeä silittelevi,taljoa taputtelevi:"Oisi tuossa ollakseni,sopisipa maatakseninuoren neitosen keralla,kanssa kasvavan kanasen!"Siitä kiihtyi Hiien hirvi,poropeura potkimahan,itse virkki, noin sanovi:"Lempo saakohon sinullenuorin nei'in maataksesi,tyttärin elelläksesi!"Ponnistihe, jännistihe:raksin koivuisen revitti,rikkoi vaajan vaahterisen,tarhan tammisen hajotti.Siitä sai samoamahan,läksi hirvi hippomahan,vasten soita, vasten maita,vasten varvikkomäkeäsilmän siintämättömihin,korvan kuulemattomihin.Siinä veitikkä vereväjopa suuttui jotta syäntyi,kovin suuttui ja vihastui.Hiihti hirveä jälestä;niin kun kerran potkaisevi,lysmätti lyly lävestä,sortui suksi pälkähästä,kalhu taittui kannan tiestä,keihäs kenkimäsijoilta,sauva somman suoverosta.Itse juoksi Hiien hirvi,jottei päätänä näkynnä.Siinä lieto Lemminkäinenalla päin, pahoilla mielinkalujansa katselevi.Itse tuon sanoiksi virkki:"Elköhön sinä ikänämenkö toinen miehiämmeuhalla metsän ajohon,Hiien hirven hiihäntähän,kuin menin minä, poloinen!Hävitin hyvät sivakat,sauvan kaunihin kaotin,kiihke'immän keihojani!"